Töölön Dennis

Olin muutamalta tutulta kuullut että Töölössä on uusi Dennis jossa on lapsille pallomeri ja muuta mukavaa. Siksipä sovimme treffit sinne kummitätini kanssa lauantaiksi.

Minulla on ihan ok muistoja Denniksen ruuista, perheen kanssa ollaan muutaman kerran käyty syömässä hyvää pastaa Kampin Denniksessä.

Kun saavuimme mestoille lauantaina kuuden maissa oli paikka tupaten täynnä. Kummitäti oli onnistunut saamaan neljän hengen pöydän johon viiden hengen seurueemme juuri mahtui.

Vaikuttaa suositulta paikalta siis. Ruokalista näytti ihan hyvältä, lapsille oli omia annoksia. Tarjoilijan saapuessa alkoi ravintolan luonne paljastua. Ennen tilauksia oli tärkeintä saada tietää kuka maksaa - ”samasta vai erikseen” on varma ketjuravintolan merkki. Muutenkin tuntui siltä että olimme tiellä ja vaivaksi.

Kun olimme saaneet tilattua, lapsi rynnisti pallomereen ja näpyttämään tietokonetta leikkinurkkaan. Sieltä häntä ei meinannutkaan saada enää irtautumaan.

Aikuisten annokset olivat melko hyvät mutta lapsen annos oli mielestäni ala-arvoinen. Hän tilasi Eemelin lihapullat. Kuvittelin että annoksessa olisi jotain hyvää pastaa ja lihapullia kastikkeessa, lautasella oli kuitenkin iso kasa ranskalaisia ja pari einespullaa päällä. Olisi pitänyt tiedustella tarkemmin, mutta tilanne tilatessa oli niin kiireinen ja sekava että en tajunnut kysyä mitään.

Henkilökunta kävi muutamaan otteeseen kärkkymässä josko pöytä jo kohta vapautuisi ihmisille jotka takanamme hengittivät kirjaimellisesti niskaan.
Ulko-oven viereisestä kabinetista saisi kätevästi miellyttävän odotustilan jossa voisi istahtaa ja tilata juoman.

Jälkiruuaksi tilasimme kahvit ja jäätelöannoksen lapselle.  Kun olin saanut hörpättyä viimeisin kulauksen kahvista (kuppia en vielä ehtinyt laskea lautaselle) tuli tajoilija pöytään toteamaan että ”No niin, teillä taitaa olla kaikki ok, tuon laskun.” Eli meidät heitettiin pihalle. Dennikseen ei todellakaan tulla istumaan iltaa…

Kokemus ei ollut hyvä. Ruoka (aikuisten) oli ihan ok mutta hyvää ruokaa saa monesta paljon mukavammastakin paikasta. Ja olen sitä mieltä että leikkinurkkaukset pallomerineen eivät ole jees. Mielestäni lapsi kuuluu ruokaseurueeseen niin kuin muutkin. Meillä on tapana että kaikki istuvat pöydässä ja juttelevat keskenään, kyselevät kuulumisia ja kertovat päivästään. Lauantaina kummitätini tuskin ehti montaa sanaa Naksun kanssa vaihtaa kun Naksu vain pyörähti pöydässä ja kipitti takaisin leikkimään, mikä on tietenkin ymmärrettävää. Jos pallomeri on vieressä niin tottakai lapsi haluaa sinne mennä.

Dennis saattaa toimia jos perheessä on paljon lapsia tai todella vilkkaita lapsia jotka eivät jaksa istua pöydässä. Kun lapset pyörivät pallomeressä saavat aikuiset syödä rauhassa keskenään.

Me emme kuitenkaan ravintolasta pitäneet. Tulipahan testattua.

                                                   http://www.dennis.fi/index.php?94

Nalle Puhin elokuva

Vietimme eilen vapaapäivää Naksun kanssa ja päätimme mennä katsomaan Nalle Puhin elokuvaa.

Paikkana oli Tennispalatsi. Minä olen vanhan koulukunnan ihmisiä, pidän pienistä yhden salin elokuvateattereista joissa on yksi kassa jolta voi ostaa lipun ja pussin karkkia, mutta ne paikat alkavat pikkuhiljaa olla historiaa.  Onneksi Kluuvikadun Maxim on sentään vielä olemassa! Joten jos haluaa leffoja nähdä niin Kinopalatsi ja Tennispalatsi alkavat olla Helsingissä ainoat vaihtoehdot, varsinkin kaikki lastenelokuvat pyörivät vain niissä.

No, onhan siellä paljon nähtävää mutta myös haluttavaa: - äiti, voisinko saada jäätelön, - äiti, mun tekisi mieli pillimehua, - hei, tuolla on nallekarkkeja jne.

Ostimme liput sekä pillimehun ja nallekarkkeja.

Sali oli sopivan pieni,  meidän lisäksi siellä oli ehkä kymmenen ihmistä. Kannattaakin suosia päivänäytöksiä jos mahdollista, niissä on aina enemmän tilaa. Sitä paitsi päivänäytöksissä on tunnelmaa.

Ennen elokuvaa näytettiin lyhytelokuva joka kertoi hauskasti lohikäärme Nessien tarinan ( Loch Nessin hirviö).

Nalle Puhin elokuva on piirretty ja väritetty vesivärein perinteitä kunnioittaen. Kuva on kaunista ja tarinassa on käytetty hauskasti Nalle Puh –kirjaa: elokuvassa on mukana kirjan sivuja, hahmot kiipeilevät sanojen päällä ja kirjaimia tippuu mukaan tarinaan.  

Ihaa hukkaa häntänsä ja sen lisäksi pyydystetään Pahkoa jonka oletetaan siepanneen Risto Reippaan. Elokuvassa on pientä jännitystä mutta se ei ole pelottava eikä liian nopeatempoinen eli mielestäni jo kolmevuotiaan voi viedä hyvin katsomaan sitä. Suomenkielinen dubbaus on tasokasta ja laulut myös. Kaiken kaikkiaan piristävä animaatio josta lapsi tykkäsi kovasti ja äiti myös.

Minulla on tapana katsoa aina kaikki lopputekstit ja tällä kertaa se kannatti, tekstien jälkeen tulikin vielä pieni ylimääräinen hauska juttu.

Naksun arvio (sisältää juonipaljastuksia!)

”Se oli tosi hauska, varsinkin ku ne ite joutu sinne kaivamaansa ansakuoppaan ja oli hassua kun Ihaalle kokeiltiin niitä kaikkia erilaisia häntiä.”

                                                  http://www.finnkino.fi/Event/298667/

Fazerin brunssi

Yksi meidän perheen suosikkijutuista viikonloppuisin on brunssilla käynti. Suosikkipaikka on jo pitkään ollut Fazerin kahvila Kluuvikadulla. Kävimme siellä jo ennen Naksun syntymää ja käymme edelleen.

Sinne suunnattiin siis tänäkin sunnuntaina.

Paikalle saavuimme melkein puoli tuntia myöhässä (sori Outi ja Ville!) aamuisen härdellöinnin ja sekoilun vuoksi. Mutta kunhan pääsimme paikoillemme istumaan niin tunnelma parani hetkessä.

Kahvila on niin suosittu että pöytä kannattaa ehdottomasti varata etukäteen. Tuurilla voi löytyä joku pöydän kulma kahdelle hengelle mutta perheen tai kaveriporukan kanssa kannattaa varaus tehdä mielellään jo viimeistään alkuviikosta.

Fazerin kahvila on perinteikäs ja kaunis. Viikonloppuisin paikka on tupaten täynnä mutta hommat on organisoitu suht hyvin niin että suurimmilta jonottamisilta vältytään. Lapsille on tripp trapp –tyyppisiä istuimia ja rattaat saa kyllä johonkin kulmaan survottua. Katutasossa on tilava inva-wc jossa on potta ja hoitopöytä.

Brunssia tarjoillaan la klo 9-14 ja su 10-14.

Tykkään brunsseista paljon mm. sen takia että jokainen voi syödä mita haluaa, sen verran kuin haluaa. Lapsillehan tuollainen on ihanteellista. Ei tarvitse tilata annosta josta saattaa jäädä suuri osa syömättä vaan voi napata lautaselleen juuri sitä mistä tykkää.

Fazerin brunssi on runsas ja monipuolinen. Tarjolla on mm.

-juustoja, leikkeleitä, vihanneksia

-erilaisia leipiä, sämpylöitä ja croissantteja

- lohta, kanaa ja kananmunia

- salaatteja ja piirakoita

- puuroa, jugurttia, mysliä, hedelmäpaloja

- kahvia, teetä, mehuja, smoothieseja

- lettuja, hilloa, kermavaahtoa, suklaakastiketta

- erilaisia kakkuja (mielettömän hyviä!) ja konvehteja

- juustoja, viinirypäleitä ja suolakeksejä

Naksu on aina innoissaan kun pääsee Fasulle. Hän pyysi suosittelemaan croissantteja joiden sisään laitetaan kananmunaa ja paprikaa, sekä lettuja mansikkahillolla. J Myös omenamehu on kuulema ehkä maailman parasta.

Meillä menee brunssilla istuessa helposti vähintään pari tuntia. Lapselle kannattaakin varata mukaan jotain pientä tekemistä, paperia ja kyniä, joku lelu tms. niin koko perhe saa nauttia brunssista rauhassa eikä pienimpien aika käy pitkäksi.

Fasulla on alkanut näkyä lapsiperheitä enenevissä määrin, käykää testaamassa!

Brunssin hinta on 17,20 € aikuisilta, alle 4-vuotiaat ilmaiseksi ja 4-12 vuotiaat puoleen hintaan.

Helsingissä on paljon muitakin hyviä brunssipaikkoja. Esim. Cafe Ekberg, Fanny ja Dylan.

Niistä tuonnempana!

http://www.fazer.fi/Tuotteet-ja-palvelut/Kahvilat-ja-Ravintolat/Fazer-Kahvilat-ja-Ravintolat/Ravintolat/Helsinki/Karl-Fazer-Cafe/kahvila/Aamiainen-/

Leikkipuistot

Kaikki me helsinkiläiset olemme etuoikeutetussa asemassa koska Helsingin kaupunki tarjoaa leikkipuistotoimintaa ympäri kaupunkia. Lähes jokaisessa kaupunginosassa on oma leikkipuisto.

Minulle itselleni leikkipuistoilla on ollut valtava merkitys.

Kun Naksu oli vauva kävimme Vallilan leikkipuistossa mm. laulupiireissä. Brahen kentän puistossa vietimme aikaa erittäin paljon ja siellä järjestettiin myös Naksun 2-vuotis- syntymäpäivät.

Kun muutimme tänne Länsi-Herttoniemeen puolisentoista vuotta sitten, tunsin alueelta tasan kolme ihmistä: mieheni veljen, veljen vaimon ja heidän poikansa. Nykyään reissut lähikauppaan venyvät  koska useimmiten matkalla tulee vastaan tuttuja joiden kanssa jään juttelemaan. Olen saanut täältä paljon ystäviä, lapseni myös. Se on suurimmaksi osaksi alueemme leikkipuiston ansiota.

Menimme ensimmäisiä kertoja puistoon ihan pallo hukassa pyörimään koska minulla ei ollut mitään käsitystä mitä siellä tapahtuu, keitä siellä saa olla jne. Juttelemalla ihmisten kanssa homma alkoi kuitenkin pian selkeytyä ja leikkipuistosta onkin tullut meille todella rakas paikka.

Puistot ovat varmasti erilaisia ja paljon riippuu henkilökunnasta. Meidän puistossa on nykyään aivan mahtava henkilökunta joka keksii, suunnittelee ja toteuttaa kaikenlaista hauskaa. Jokaisen viikon ohjelmassa on mm.askartelua, musisointia ja jumppaa. Puistossa järjestetään myös erilaisia tapahtumia, esim. konsertteja ja kirpputoreja.

Vanhemmat ja lapset voivat myös itse toivoa minkälaista toimintaa he haluavat puistossansa järjestettävän.

Puistoon voi mennä hengailemaan ihan muuten vain tai osallistua ohjattuun toimintaan. Kahvia voi keitellä, ruokaa voi lämmittää. Meidän puistossa on myös äitien pyörittämä soppakeittiö kerran viikossa. Kesäisin kaupunki tarjoaa puistoissa aterian lapsille joka arkipäivä!

Ulkona on paljon leluja, pyöriä ja potkulautoja ja myös sisällä on tosi hyvät tilat ja välineet leikkeihin.

On mukavaa istuskella, juoda kahvia ja höpistä muiden vanhempien kanssa (aikuiskontakteja, jee) samalla kun lapset voivat leikkiä toistensa kanssa. Myös ihan pienten vauvojen vanhempien kannattaa käydä puistoissa tapaamassa samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä joiden kanssa voi jutella ja viettää aikaa.

Leikkipuisto on mahtava paikka tavata ihmisiä, verkostoitua ja saada tietoa alueen tapahtumista ja yleisestä meiningistä. Puistoissa saa parasta tietoa alueen päiväkodeista, kouluista, harrastustoiminnasta jne.

Lapsille leikkipuisto tarjoaa ohjattua toimintaa, vapaata leikkiä, kavereita ja kivan, turvallisen ympäristön kaikenlaiseen puuhailuun.

Tutustu ihmeessä oman alueesi leikkipuistotoimintaan, se on hauskaa ja ilmaista!

                                                      http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/leikkipuistot

Nukketeatteri Sampo

Helsingissä on tarjolla paljon ihanaa ja tasokasta lastenkulttuuria. Hyvä esimerkki on Nukketeatteri Sampo.

Sampolla on oma teatteritila Puotilassa, lähellä metroasemaa (n. 50 m metroasemalta vasemmalle, vanha Puotilan ostari). Rattaat saa parkkiin teatterin eteen. Teatterissa on iso aula jossa on esillä paljon erilaisia nukkeja ja muuta katsottavaa sekä leikkinurkkaus, joten esityksen alkua odotellessa ei tule aika pitkäksi.

Teatterisali on pieni ja tunnelmallinen.

Sampon esiintyjät ovat taitavia pitkän linjan ammattilaisia. Lumoavat, hauskat ja mukaansatempaavat tarinat sopivat hyvin myös perheen pienimmille (me taisimme käydä ensimmäisen kerran kun Naksu oli alle vuoden ikäinen). Nuket ovat kauniita, persoonallisia ja sympaattisia. Kaikissa Sampon esityksissä elävä musiikki on iso osa tarinaa. Lapset saavat kuulla  erilaisia soittimia: kanteletta, haitaria, kitaraa, viulua. Musiikki on kaunista, oivaltavaa ja tasokasta.

Näin joulun lähestyessä meillä on jo liput varattuna Ihana joulu- sekä Joulu tulla jollottaa-esityksiin. Olemme nähneet molemmat kaksi kertaa aikaisemmin ja näistä onkin muodostunut meille jo traditio. Nukketeatteri Sampo kuuluu meillä ehdottomasti joulun odotuksen aikaan.

Ihana joulu –musiikkisatu löytyy hyllystämme myös cd:nä. Sitä kuunnellaan kylläkin ympäri vuoden…

Liput Sampoon maksavat 8 € ja alle puolitoistavuotiaat pääsevät ilmaiseksi.

Suosittelen lämpimästi Nukketeatteri Sampon tarjontaan tutustumista. Voin luvata että esityksistä nauttivat niin lapset kuin vanhemmatkin.

Telkkari kiinni ja teatteriin!

http://www.ntsampo.fi/

Meidän perheessämme lapsi kulkee mukana ja osallistuu kaikkeen mihin me vanhemmatkin. Äidiksi tultuani olenkin kiinnittänyt paljon huomiota siihen, miten lapsi otetaan vastaan erilaisissa paikoissa - kahviloissa, ravintoloissa, museoissa, kaupoissa jne, ja mitkä paikat ovat sellaisia joissa sekä lapsi että aikuiset viihtyvät.

Ikävä kyllä Helsingillä olisi paljon parannettavaa verrattuna vaikkapa etelä-Euroopan maihin. Siellä lapset ovat luonnollinen osa kaupungin arkea ja normaalia elämää ja heidät otetaan aina avosylin vastaan. En kannata lapsiperheille suunnattuja ravintoloita (joissa aikuiset kärsivät) enkä tiukkapipoisia ravintoloita (joissa lapset kärsivät tai ainakin saavat otsan rypistelyä osakseen) vaan kulttuuria jossa lapset ovat luonnollinen osa yhteisöä.

Minä rakastan lapseni kanssa olemista, siksi vietämmekin suurimman osan aikaa yhdessä ja erittäin paljon aikaa koko perheen kanssa.

Kun lapsi otetaan vauvasta asti mukaan aikuisten elämään kokonaisvaltaisesti, hän myös oppii olemaan erilaisissa paikoissa ja erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa ja kaikilla on kivaa!